Day

heinäkuu 16, 2019

Nimi: Eda Elban
Ikä: 21
Kaupunki: Pori
Ammatti: Kosmetologi
Työskentelen: Tällä hetkellä satunnaisia keikkatöitä

Esine, josta en luopuisi:
Mulla ja mun äidillä on aika erikoine suhde…
14-vuotiaana sain äidiltäni ystävänpäivä lahjaksi sormuksen, minkä koin aika huvittavaksi. Ihmettelin ääneen äidilleni että eikö ystävänpäivä lahjat ole ystäville, ja pitääkö hän minua ystävänään? Äitini vastaus oli yllättävä ja varmasti muistan ne sanat aina. ”Olen oppinut ja opin edelleen sulta paljon asioita, sun mielipiteet vaikuttaa muhun ja oot aina mun varmin luottohenkilö. Oon ikäänkuin kasvattanut itelleni mun parhaan kaverin, oon siitä onnellinen ja ylpeä”
Esine josta en luovu on siis tämä sormus jonka sain lahjaksi rakkaalta äidiltäni ja nyt se sormus on kulkenut mun mukana yli 7 vuotta. Siitä ja noista sanoista on tullut iso osa sitä kuka oon nyt.

Yllättävä fakta:
Lievitän mun stressiä ja ahdistusta opettelemalla uusia kieliä. Mulla on tässä käytössä sellanen vihko mihin oon kirjottanut erilaisia lauseita valmiiksi erilaisiin tilanteisiin. Pääasiassa nää lauseet on espanjaa. Tämän lisäksi oon opetellut myös kuudesta muustakin kielestä joitain lauseita ja sanontoja ja kirjoittanut ne valmiiksi eri tilanteita ajatellen. Tähän syynä on se että kielet ovat minun intohimoni ja koen että matkustaessa eri maissa siitä on paljon hyötyä. Paikallisetkin suhtautuu heti eri tavalla kun pystyt kommunikoimaan heidän omalla kielellään ja näytät sillä että olet nähnyt vaivaa opiskelemalla heidän kieltään. Tämä vihko kulkee mun mukana aina käsilaukussa enkä ikinä lähde liikkeelle ilman sitä. Niissä tilanteissa kun stressaannun ja haluan ottaa tilanteen haltuun ja saada itseni rauhoittumaan, otan kirjan esille ja alan opettelemaan, toistamaan lauseita. Suljen siis kaiken muun ympäriltäni ja keskityn vaan siihen. Kielien opiskelu mulle muutenkin on tärkeetä, mutta näissä tilanteissa varsinkin tästä on ollut mulle paljon apua.

Olen hyvä:
Seikkailuihin heittäytyjä. Olen spontaani ja älyttömän seikkailunhaluinen. Tykkään matkustella yksin ja jotkut parhaista tarinoista alkaakin siitä. On niin paljon todennäkösempää löytää uusia ystäviä ja törmätä niihin saman henkisiin ihmisiin kun ei oo jo valmiiksi seuraa.
Ja parhaista tarinoista puheen ollen, tää on mun yks ehdoton suosikki.
Tapasin ulkomailla, ihanalla saarella, mahtavan tyypin. Se oli mun viimeinen päivä sillä saarella ja päädyttiin viettämään koko mun loppu aika siellä yhdessä, ei jäänyt siis kauheesti aikaa tutustua paremmin. Kummatkin oltiin sitä mieltä että ehdottomasti halutaan tavata vielä uudestaan ja paremmalla ajalla.
Kahden viikon jälkeen meidän ensimmäisestä tapaamisesta varattiin lennot Ranskaan.
Oli tosi jännittävää tavata uudestaan joku ihan puolituttu ihminen, ihan uudessa maassa. Fiilisteltiin kuitenkin sitä että ollaan menossa treffeille Ranskan rannikolle, ja kaikki meni paremmin kuin hyvin!
Meillä oli yhdessä todella hauskaa, oltiin kauniissa paikoissa, käytiin lähikaupungeissa junilla, syötiin mahtavaa ruokaa ja tutustuttiin toisiimme paremmin. Tän kaiken jälkeen sovittiin taas uudet treffit ja pääsin näkemään taas uuden upean maan.
Tää on yksi niistä kokemuksista mitä ei unohda koskaan.

Unelmoin:
Siitä, että osaan tanssia ammattitasolla. Se on yksi fakta musta, että en pysy paikoillani ollenkaan jos kuulen mun lempi biisejä, enkä yleensä välitä siitä näytänkö hölmöltä tanssiessa. Mulle se tunne on tärkein sillä hetkellä, mut olishan se aivan huikeeta osata esimerkiksi jonkinlainen koreografia!

Minulla on:
Kyky uppoutua syvälle omiin unelmiini.
Rakastan musiikkia ja se onkin iso osa ihan jokaista päivääni. Joinakin hetkinä musiikki vain soi taustalla, toisinaan taas pysähdyn hetkeksi kuuntelemaan.
Kun uppoudun musiikkiin, sen rytmiin ja sen sanoihin, matkustan haaveissani tiettyihin hetkiin ja unelmiin.
Olen kehittänyt jokaiselle laululle tietyn tilanteen, ajan ja paikan. Kuin elokuvaa mielikuvituksessani, jonka näen niin yksityiskohtaisena ja todellisena, että tuntuu kuin olisin oikeasti siinä tilanteessa. Olen siis luonut mielikuvituksen avulla itselleni muistoja ja hetkiä joihin voin palata musiikin kautta.
Kun lempi kappaleeni soi, kuvittelen itseni keskelle sitä elokuvaa, huolimatta siitä etten ole oikeasti edes kokenut näitä tilanteita, tuntuvat ne niin todellisilta. Voin siis palata mielessäni niihin hetkiin ja tunnelmiin jotka musiikki tuo pintaan ja kokea ne joka kerta niin todellisina, yhä uudestaan ja uudestaan.
Olen huomannut, että tämän avulla onnistun pitämään motivaatiota ja hyvää fiilistä yllä vaikeinakin päivinä.

En ole aina:
Tykännyt lapsista näin paljoa, mulla on ollut aina vaikeuksia luoda lapsiin jonkin näköinen yhteys. En ole kokenut että osaisin keskustella lapsille tai että osaisin katsoa maailmaa lapsen näkökulmasta. En ole pitänyt itseäni kovinkaan lapsirakkaana, eikä lapsetkaan ole niin saanut yhteyttä minuun. Ei ole oikein löytynyt sitä yhteistä säveltä.
Tästä huolimatta päädyin viimevuonna työharjoitteluun päiväkotiin. Siinä kävi loppujen lopuksi niin, että se oli yksi onnellisimmista ja kasvattavimmista kokemuksista. Löysin yhteyden oikeastaan jokaiseen yli 20 lapseen, ja rakastin mennä töihin joka aamu, niin paljon ettei se edes tuntunut työltä. Tässä ajassa opin puhumaan lapsille, opin kiinnittämään huomiota pieniin asioihin, opin sulautumaan heidän joukkoon niin hyvin että he näki mut enemmän isosiskona kuin tarha tätinä.
Muistan miettineeni, että tälläistä työn kuuluu olla, sellaista missä haluaa antaa itsestään kaikkensa ja mistä saa takaisin onnellisuutta.
Päiväkoti suljettiin kokonaan keväällä ja ihmiset hajaantui eri teillensä. Viimeisinä päivinä osa lapsista ei olisi halunnut päästää irti, he halusivat halailla kokoajan ja viettää mun kanssa aikaa. Olin niin onnellinen ja samaan aikaan niin surullinen siitä että tuo kaikki loppuu.
Vikana päivänä ennen lähtöä en enää pystynyt pidättelemään kyyneliä. Yksi lapsista juoksi halaamaan vielä kerran hyvästelyjen jälkeen ennen kuin lähdin ja samalla huusi ”Eda! Mulla tulee ihan kauhee ikävä sua!”

Minun pitäisi:
Meikata ja laittautua enemmän. Monesti menen viihteellekin pelkällä ripsarilla, kajaalilla, ja föönikuivatuilla hiuksilla. Tykkään kun olo on kevyt ja luonnollinen, mutta siitä ei olisi mitään haittaa jos ottaisin meikkaamisen ja hiustenlaiton rutiiniksi, varsinkin nyt tässä vaiheessa kun olen kisoissa mukana.

Olen luonteeltani:
Tähän vastaaminen olikin vaikeampaa mitä kuvittelin…
Pääasiassa olen empaattinen, ulospäinsuuntautunut ja syvällinen.
Empaattisuus on ollut varmaan syntymästä asti osa mua, muistan 4-5 vuotiaana nostaneeni esimerkiksi leppäkerttuja asfaltilta nurmikkoon, ajatellen ettei se varmaan tuntuisi kivalta tulla tallotuksi asfalttia vasten. Tää on vaan yksi esimerkki lapsuuden ajoilta, mutta mulle on siis luontevaa mennä toisten kartalle ja ajatella miltä itsestäni tuntuisi ja miten haluisin, että minua kohdellaan. Yksi minulle suuntaa antavista motoista on juuri tämä: kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.
Ulospäinsuuntautuneisuus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että olen kuin avoin kirja ja kun puhut kanssani vartin, tiedät luultavasti koko elämän tarinani ensimmäisestä lemmikistä viimeisimpään sydänsuruun. Olen siitä huolimatta hyvin vastaanottavainen, tilannetaju ja kuuntelutaito on onneksi hallussa.
Olen mielestäni syvällinen, koska tunnen tunteet todella vahvasti ja analysoin niitä, oli ne huonoja tai hyviä. Osaan nauttia kummastakin ja vertailla niitä keskenään. En välttämättä kaikkien kanssa jaa syvimpiä ajatuksiani, mutta rakastan esimerkiksi antaa esimerkkiä mitä olen tehnyt mistäkin tuntetilasta selviämiseksi jos joku muu kertoo minulle kokevansa jotain samankaltaista.

Vapaa sana:
Tässä olikin jo jonkin verran infoa siitä, että kuka on Eda. Pakko myöntää, että myös minä tutustuin itseeni enemmän vastailessani näihin kysymyksiin. Ei se ollutkaan niin helppoa ja päivänselvää, mitä aluksi luulin.
Tämä missikesä on mulle todella jännittävää aikaa, välillä pelkään, välillä stressaan, mutta siitä huolimatta ajattelen, että aivan huippua olla mukana. Pelko tulee enemmänkin siitä, että mitä jos en pysty antamaan itsestäni 100% ja mitä jos pystyn siihen, mutta se ei riitä?
Tiedän kuitenkin, että se on turhaa. Meille pidettiin missiviikolla todella hyviä koulutuksia mm. itsevarmuudesta, stressinhallinnasta ja monesta muusta aiheesta. Eniten minulle tuli selväksi, että mielenvoima on aivan käsittämätön ja kaikki on meistä itsestämme kiinni. Todellisuus on sitä mitä me teemme siitä. Tämä on se, mikä auttaa minua eteenpäin.
Kiitos jos jaksoit lukea ja hyvää kesää! 🙂

Somelinkki:
Instagram
@edaelban